Villi ja vapaa: Villihevosia lähellä Grand Canyonia

Villihevosia Arizonassa

Kaibab Forestissa, lähellä Grand Canyonin kansallispuistoa, villihevosia vaeltelee jälleen vapaana. Tusayanin ja eteläreunan välisellä kävelyreitillä näet todennäköisesti muutaman niistä minä päivänä tahansa. Yleensä pieni lauma – kolme tai neljä, joskus viisi – pysyy yhdessä ja viettää päivän metsässä laiduntaen. Ne näyttävät terveiltä ja onnellisilta, heiluttavat häntäänsä kuin lehmät rikkaalla laitumella.

Useimmat ovat tummanruskeita, ja muutamilla on vaaleanruskea tai harmaa turkki. He eivät ole kovin röyhkeitä, kunhan pidät etäisyyden. He näyttävät rennolta ja nauttivat elämästä täällä Pohjois-Arizonan ponderosa-metsissä, joissa korkeus on noin 6800 jalkaa.

Kysyin hiljattain ihmisiltä, ​​jotka ovat asuneet tällä alueella vuosia. Melkein kaikki sanoivat, että he alkoivat ilmestyä vuonna 2020, vaikka muutamat sanoivat huomanneensa niiden ilmestymisen ensimmäisen kerran vuonna 2019. Alkuperäisten vapaasti vaeltavien hevosten uskotaan olevan peräisin Navajo Nationista ja mahdollisesti Hualapi Reservationista.

Tähän liittyy hyvin surullinen tarina. Arizona on ollut kuivuuden tilassa vuosia. Vuonna 2019 useita satoja hevosia kuoli. He menivät juomaan kastelukaivosta. Vesi oli pääosin kuivunut ja hevoset juuttuneet mutaan. He olivat aliravittuja ja liian heikkoja päästäkseen ulos mudasta, ja he kuolivat siellä.

Tästä kerrottiin uutisissa, ja muutamat valokuvat sadoista kuolleista hevosista saivat huomiota.

Uskotaan, että osa hevosista vaelsi ja pääsi Kaibabin kansallismetsään, jossa on runsaasti ruohoa ja pensaita. Hevosilla on täällä paljon syötävää, ja he näyttävät voivan hyvin. Ensimmäiset tänne uskaltaneet ovat pariutuneet ja synnyttäneet hevosvauvoja.Ensimmäiset luonnossa syntyneet hevoset, jotka elävät vapaana täällä metsässä.

Nyt he ovat aloittaneet uuden luvun, ja tänne syntyy joka vuosi uusi sato hevosia. Ne näyttävät soveltuvan hyvin näiden korkeiden korkeuksien ilmastoon, lämpötila nousee 80-luvun puoliväliin näinä kesäpäivinä ja jäähtyy noin 50 asteeseen yössä. Mukava valikoima. Toivottavasti heillä on jatkossakin tarpeeksi vettä selviytyäkseen ja pysyäkseen terveinä.

En ollut koskaan nähnyt villihevosta ennen kuin aloin asua tässä osassa maata. Kävelen lähes päivittäin metsän läpi kulkevalla polulla (joka ulottuu noin kuusi mailia ja yhdistää Tusayanin Grand Canyonin eteläkehän kanssa) ja törmään säännöllisesti villihevosiin. On aina hämmästyttävää nähdä niitä.

Hirven, satunnaisen maa-oravan (Abert Squirrel), kaikkialla esiintyvien liskojen ja erilaisten lintujen (erityisesti korpin) ohella ne tekevät tästä alueesta ainutlaatuisen. Ne ilmentävät lännen villiä ja vapauden henkeä.

Olemme kesyttäneet – ja yrittäneet kesyttää – suuren osan luonnosta omiin tarkoituksiimme. On hienoa nähdä, että muutamat näistä olennoista muuttuvat jälleen villiksi ja vapaiksi, vaeltelevat niin pitkälle kuin haluavat, heiluttaen häntäänsä iloisesti auringonpaisteessa ja raikkaassa ilmassa. Kauan he kulkivat ja eläköön vapaana.

Tämä sisältö heijastaa kirjoittajan henkilökohtaisia ​​mielipiteitä. Se on kirjoittajan parhaan tietämyksen mukaan tarkka ja totta, eikä sitä tule korvata puolueettomilla faktoilla tai neuvoilla oikeudellisissa, poliittisissa tai henkilökohtaisissa asioissa.